Ylikunto - hiljainen vihollinen

Ylikunto ei ole ylitsepääsemättömän hyvä kunto. Se on tila, jossa kroppa on treenattu tilaan, josta sillä ei ole ollut aikaa palautua. Se on kavalasti kumuloituva ylirasitustila.

Kerronpa teille tarinan:

""Olipa kerran erittäin typerä mies

Esimmäisenä päivänä hän juoksi
Toisena päivänä hän juoksi
Kolmantena päivänä hän juoksi
Neljäntenä päivänä hän juoksi
Viidentenä päivänä hän juoksi
Kuudentenä päivänä hän juoksi
Seitsämäntenä päivänä hän viimein lepäsi. Ja näki, että näin on hyvä""

Tämä raamatullinen tarina on ensimmäisestä testamentistani, jonka laadin valvottuani kahden yön ja päivän ajan. Keho ylikierroksilla ja mieli paranoidisti maassa. Olin siis juossut itseni ylikuntoon. Olin hämääntynyt hyvästä juoksufiiliksestä ja lyömättömästä itsetunnosta: "Eivät ne varoitukset koske minua." Silti se hiipi myös minulle. Pyytämättä ja yllätyksenä. Ei todellakaan mitään muita ennakkovaroituksia kuin se takaraivossa asunut tiedonjyvä siitä, että en ole levännyt tarpeeksi.

Noista kammottavista päivistä ja niistä seuranneesta lepopäivistä lähtien olen ottanut tilanteen vakavasti, kun seuraavat oireet ovat ilmestyneet. Ylikunto ilmenee ilmeisesti hyvin eritavoin henkilöstä toiseen, mutta tässä silti omat oireeni.

1. Unettomuus
2. Pinnallinen ja katkonainen uni
3. Tukkoiset ja kuivat limakalvot nenässä ja nielussa
4. Yöllinen hikoilu
5. Hiukan kuumeinen olo
6. Tykyttävä sydän
7. Koholla oleva syke

Lisää oireita ja tietoa voit lukea vaikkapa suomeksi täältä ja täältä, tai kielimiehenä täältä ja täältä.

Monesti ylikunto jaetaan ns. akuuttiin ja krooniseen. Akuutin ylikunnon, josta itse kärsin, aiheuttaa lyhytaikainen ylikuormitus, jopa yksittäinen raju treeni. Se myös paranee itsestään lyhyellä levolla. Inhottava tila se on joka tapauksessa. Krooninen tila on pahempi. Se on päässyt hiipimään pitkän ajan kuluessa, jos tarvittavan levon määrää on aliarvioitu. Olen lukenut painajaismaisista tilanteista, joissa ylikuormitustila on voitettu vasta kuukausien himmailun jälkeen.

Ylikunnon välttely ja samalla treenin maksimointi ei ole helppo tehtävä. Pulman ratkaisemista kannattaa kuitenkin avittaa pitämällä puitteet optimaalisina. Proteiinia on saatava tarpeeksi korjaamaan rikoutuneet lihaskudokset. Suojaravinteet pitävät vastustuskyvyn vireessä ja vapaat radikaalit kurissa. Riittävä energiamäärä pitää katabolian poissa. Henkinen stressi on myrkkyä. Käytä kaikki sopivat hetket totaaliseen lepoon. Elä ja hengitä.

Ylikunnon oireet saattavat kovasti treenaavalla atleetilla ilmetä niinkin yllättävästä syystä kuin suolan puutteesta. Elektrolyyttitasapainon ylläpitä kuuluu ilman muuta urheiljan tärkeimpiin taitoihin. Liika suola on tietysti epäterveellistä myös ankarasti hikoilevalle triathlonistille, mutta suolaton ruokavalio ja kasvanut suolahukka muodostavat yhdistelmän, jossa keho ylirasittuu ja vaikuttaa hermostoon kuten levon puute.

Tämmöistä tällä erää... Ehkä myöhemmin lisää ylikuntoasiaa hieman tieteellisemmästä vinkkelistä. Nyt leputtamaan kaksisormijärjestelmästä uupuneita kirjoitussormia.

-Pekka