Miksi treenaan triathlonia? Miksi jaksan lähteä
harjoittelemaan huonollakin säällä? Miksi kulutan aikaani lukemalla triathlon-aiheista
kirjallisuutta? Miksi muutan muitakin elämäni osa-alueita sellaiseen suuntaan,
että suoritukset triathlonin parissa olisivat mahdollisimman hyviä?
Vastaus on motivaatio.
Motivaatio on toimintaa ohjaava halu. Omassa tapauksessani
halu urheilla, halu kilpailla, halu kehittyä fyysisesti, halu elää terveellisesti
ja halu osallistua sosiaaliseen liikkumiseen. Triathlonin lisäksi myös moni muu
laji voisi tyydyttää nämä halut ja on aiemmin tyydyttänytkin. Mutta tällä
hetkellä motivaatio juuri triathlon-harjoitteluun on korkealla ja tähän on
monia suoria ja epäsuoria syitä.
Joka tapauksessa voidaan ajatella, että motivaatio on se voima, joka saa meidät
jatkuvasti harjoittelemaan vastoinkäymisistä huolimatta. Motivaatio
mahdollistaa jatkuvuuden. Motivaatio myös ohjaa harjoittelun ulkopuolista
elämäämme sellaiseksi, että saavuttaisimme haluamamme tavoitteet tahtomassamme
lajissa.
Sisäinen ja ulkoinen
motivaatio
Sisäinen motivaatio ohjaa toiminnan itsensä vuoksi. Vanhan
sisäisen motivaation omaavat triathleetit ovat tunnollisia harjoittelijoita ja
nauttivat harjoittelusta myös vastoinkäymisiä kohdatessaan. Sisäisesti motivoitunut urheilija ei metsästä pikavoittoja ja jatkuvaa urheilusta saamaansa nautintoa. Sisäisesti
motivoitunut urheilija on sitoutunut tekemään arkielämän valintoja, jotka
edesauttavat menestymistä urheilun parissa. Voimakas sisäinen motivaatio voi
kuitenkin ohjata myös yliharjoitteluun, harjoitteluun sairaana ja sitä kautta
tarpeettomiin loukkaantumisiin
Ulkoisesti motivoitunut urheilija urheilee erilaisten
palkkioiden ja pakotteiden ohjaamana. Amatööritriathleetille tällaisia voisivat
olla esimerkiksi ryhmän paine, positiivinen julkisuus tai komeampi fysiikka.
Tällöin kuitenkin toiminta on ulkopuolelta kontrolloitua, eikä vastaa
urheilijan omia hyvinvointivaatimuksia. Kaikki edellä mainitut ulkoisen
motivaation lähteet ovat tehokkaita lyhyellä aikavälillä, mutta tuloksellinen,
pitkäjänteinen ja johdonmukainen harjoittelu vaatii myös sisäisen motivaation
syntymisen lajia kohtaan.
Tehtävä- ja
minäsuuntautuminen
Toiset saavat tyydytystä onnistuneesta suorituksesta, toiset
taas kilpakumppanien voittamisesta. Ensimmäistä ohjaa tehtäväsuuntautuminen ja
jälkimmäistä minäsuuntautuminen. Tehtäväsuuntautunut urheilija keskittyy
kehittämään omaa suoritustaan, rikkomaan omat ennätyksensä ja tekemään oman
henkilökohtaisen parhaansa. Minäsuuntautunut urheilija pyrkii voittamaan
kilpakumppaninsa ja saavuttamaan mahdollisimman hyvän suorituksen
mahdollisimman vähäisellä harjoittelulla. Minäsuuntautuneelle urheilijalle on
ominaista liian helppojen tai liian vaikeiden harjoitteiden ja kilpailujen
valitseminen, jolloin lopputulos on jo ennalta joko erinomainen tai etukäteen epäonnistunut.
On helppo sanoa, että amatööritriathlon vaatii ennen kaikkea
tehtäväsuuntautunutta asennetta ja runsaasti vahvaa sisäistä motivaatiota.
Itsensä vertailu kanssakilpailijoihin, on amatööritasolla hankalaa. Omia
harjoittelukavereita lukuun ottamatta. Kovinkaan paljon rahaa, mainetta ja
kunniaakaan ei ole amatöörikilpailijalle tarjolle. Eikä myöskään niin
voimakasta epäonnistumisesta johtuvaa häpeää, jonka vuoksi kannattaisi tuhlata
aikaansa tuntikausia lajin parissa, joka ei tuota henkilökohtaista nautintoa.
Olet itsesi
valmentaja, valmenna siis viisaasti
Missä tahansa lajissa motivaatioilmaston luomisen suurin
vastuu lienee valmentajalla ja urheilijalla itsellään. Jos olet amatööritriathleetti,
olet luultavasti sekä urheilija, että valmentaja. Olet siis 110-prosenttisesti
vastuussa omasta motivaatiostasi.
Vaikka usein ihmiset jaetaan motivoituneihin ja
motivoitumattomiin, ei motivaatio ole mikään paikallaan oleva, syntymässä
määräytyvä ominaisuus. Motivaatio elää valitsemamme lajin mukana ja heikkenee
tai vahvistuu tekemiemme valintojen seurauksena. Joinakin hetkinä sitä on
äärimmäisen motivoitunut, kun taas joskus motivaatio tuntuu olevan pahasti
kadoksissa. Todellista taitoa vaatii motivaation jatkuva ylläpitäminen
korkealla tasolla.
Olen itse ollut aina motivoitunut liikkumaan ja urheilemaan.
Olen innostunut eri lajeista nopeasti, ja usein kyllästynyt niistä vähintään
yhtä nopeasti. Joidenkin lajien parissa ulkoinen motivaatio on ollut sisäistä
suurempi, jolloin harjoittelu on hitaasti, mutta varmasti ajautunut
pohjakosketukseen. Toisinaan voimakas ulkoinen motivaatio on johtanut myös
sisäisen motivaation kehittymiseen ja aitoon haluun harjoitella myös
vastoinkäymisiä kohdatessa.
Triathlonin alkutaipaleella ulkoinen motivaatio oli
vahvimmin omaa harjoitteluani ohjaava tekijä. Tämä oli ihan luonnollistakin,
sillä en ollut koskaan maantiepyöräillyt, en uinut kilpaa tai harrastanut
mitään muutakaan kestävyysurheilua. En edes tiennyt miltä kestävyysurheiluharjoittelu
tuntuu kun jo sovimme ystäväporukalla osallistuvamme Joroisten vuoden 2013
puolimatkalle.
Nopeasti kuitenkin huomasin kestävyysurheilun synnyttämän
hyvänolontunteen harjoittelun jälkeen ja paremman jaksamisen arkielämässä.
Nopea kehitys, parantuneet tekniikat ja harjoittelu ystävien kanssa alkoivat
vahvistaa sisäistä motivaatiota. Lenkille oli ilo lähteä myös huonommalla
säällä tai väsyneenä. Tiivistimme ryhmämme toimintaa ja aloimme sopia
yhteistreenejä. Sosiaalinen lisä sekä lisää suunnattomasti harjoituskerran
mielekkyyttää, myös lisää ripauksen ulkoista motivaatiota. Porukalla kun
harjoittelee, niin ei viitsi tulla paikalle rapakunnossa, harjoittelematta,
vain muiden vauhtia jarruttamaan.
Triathlon on siitä kiitollinen laji, että siinä on kolme
osa-aluetta. Lisäksi on lukematon määrä muita lajeja ja niiden sovelluksia,
jotka nopeuttavat kehittymistäsi myös triathleettina. Jos uiminen ei jostain
syystä kiinnosta, voit painottaa lajeja, joissa koet olevasi motivoituneempi.
Muutenkin suosittelisin triathleetteja suuntaamaan vaikeina aikoina
harjoitteluaan omiin vahvuuksiin, jolloin motivaation pysyminen hyvällä tasolla
on paljon todennäköisempää. Heikkouksia tulee toki harjoittaa ja monipuolinen
osaaminen palkitaan maaliviivalla, mutta mitä jos motivaation heikkenemisen
vuoksi et näe edes lähtöviivaa?
Vinkit motivaation
kehittämiseen
Loppuun jaan vielä muutaman arvokkaimman vinkkini vahvan
motivaation löytämiseksi:
- Tee yksilölajista joukkuelaji. Liity seuraan tai
perusta oma treeniporukka.
- Keskity vaikeilla hetkillä vahvuuksiisi ja
niihin osa-alueisiin, joissa sisäinen motivaatiosi on vahvin.
- Lisää hetkellisesti ulkoista motivaatiota. Aseta
veto, tee julkinen tavoite tai haasta muita mukaan
- Aseta realistinen tavoite ja tee sitä kohti
johdattava suunnitelma.
- Aina tavoitteellisen urheilijan harjoittelu ei
ole hauskaa. Älä siitä huolimatta jätä harjoituksia välistä. Tee mieluummin
tilannekartoitus ja muuta harjoittelua palkitsevampaan ja mielekkäämpään
suuntaan.
- Tee harjoituksista mielenkiintoisia,
vaihtelevia, kehittäviä ja palkitsevia.
- Mittaa kehitystäsi säännöllisesti.
Innokkaammille suosittelen jatkolukemiseksi kahta erinomaista urheilupsykologian kirjaa:
-
- Matikka, Leena & Roos-Salmi, Martina (2012). Urheilupsykologian perusteet. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 169, Tammerprint Oy, Tampere
- Forssell, Christina (2012). Huipulle - Henkinen valmentautuminen urheilussa. Tietosanoma Oy