Kesä oli Kolmoisatleeteille suotuisa. Tulokset pääasiassa lunastettiin, paikka paikoin jopa ylitettiin. Vastoinkäymisiäkin oli, mutta se lienee kuuluva lajin luonteeseen.
Kerron seuraavassa muutaman kohokohdan omasta ja Team Kolmoisatleettien urheilukesästä 2013.
Lupasin blogissani, että alkukesä treenataan kovaa
triathlonhaasteen (triathlonhaaste.fi) ohjein ja ensimmäinen kilpailukoitos
olisi Forssan Suvi-illan puolimaraton. Lajissaan elämäni toinen juoksutapahtuma. Treenit
etenivät pääpiirteittäin erinomaisesti ja treenitunteja kertyi keskimäärin 7-14
per viikko. Se on mielestäni ihan kiitettävä tahti miehelle, joka aggressiivisesti
halveksi kestävyysurheilua harrastavia ihmisiä vielä 2012 vuoden
puolivälissä.
Myös Suvi-ilta tuli ja meni. Salaisena haaveena oli ajan
1.50 lähentely, mutta se jäi valitettavasti haaveeksi. Kellotin tauluun
muistaakseni muutaman sekunnin reilun 1.55. Tulos oli suoraan sanottuna
pettymys, ja taktisestikin kohtalaisen epäonninen pyllähdys. Juoksin alun kuntooni
nähden jonkin verran liian kovaa enkä hyödyntänyt lainkaan kanssajuoksijoiden selkiä.
Seurauksena kovasta alusta olivat puolivälin jälkeinen hyytyminen, vatsakrampit
ja tuskaiset loppukilometrit. Päivä kunto oli tässä, turha sitä sen enempää on
selitellä. Joka tapauksessa Suvi-ilta oli loistavasti järjestetty
juoksutapahtuma ja juoksun jälkeen lunastin sentään lupaukseni Tammelan
Makkaramarkkinoihin osallistumisesta.
Vain pari viikkoa Suvi-illan jälkeen oli ohjelmassa Kiskon
legendaarinen sprinttitriathlon ja samalla elämäni ensimmäinen
triathlonkilpailu. Tuon Suvi-illan ja Kisko-triathlonin välissä sijainneen kaksiviikkoisen
treenasin taustaani nähden erittäin kovaa. Treenimäärät kohosivat muistaakseni
lähelle 15:ttä tuntia per viikko ja ilmassa alkoi olla ihan oikeasti
tietynlaista tekemisen meininkiä. Ei Kiskolle silti rähisemään oltu menossa,
sillä kilpailu oli ohjelmassa pääasiassa välinetestausta ja triathlon-totuttelua
varten. Uinnin aloitin Herra Pirkkamaan kanssa aivan ulkoreunasta, mutta
tarkkailevallakin vauhdilla ohitimme suuren osan sprinttiryhmästä ja tulimme
vaihtoon suorastaan kelvollisissa asemissa. Pyöräilyreitti oli raskas. Siis
Etelä-Suomen mittakaavassa ja kokemattoman pyöräilijän silmin katsottuna aivan
jumalattoman raskas. Reidet eivät ehkä koskaan ole olleet niin hapoilla kuin
Kiskon pyöräilyosuuden viimeisessä epäinhimillisessä ylämäessä. Vaikka reidet
olivat pyöräilyn jälkeen pullataikinaa, oli juoksuosuus reipashenkinen ja
pyöräilyyn verrattuna nautinnollinen. Maalissa aika kiepsahti nipin napin yli
1.20. Ei ehkä kovin kummoinen suoritus kokeneemmalle kestävyysurheilijalle,
mutta selkeä itseluottamusboosti Joroisten puolimatkaa silmällä pitäen.
Mainittakoon, että Ilmun pyöräilyvauhti oli jo Kiskon mäkisessä maastossa aggressiivista
ja mies kukisti allekirjoittaneen kokonaiskilpailussa vajaan minuutin
marginaalilla. Kuten Suvi-ilta, oli myös Kisko-triathlon varsin erinomaisesti
järjestetty urheilutapahtuma. Tässä kevyessä, kolmoisatleetti-ystäväni Aapon kihlajaisten
jälkeisessä positiivisessa alkuiltahumalassa, annan tapahtumalle kiitettävän kouluarvosanan.
Aion mennä paikalle myös vuonna 2014.
Lätinät sikseen ja miehet Joroisille. Kuten kaikki huippuseurat,
myös Team Kolmoisatleetit kärsivät menetyksiä juuri kauden kohokohdan
kynnyksellä. Aapo loukkasi olkapäänsä vain viikkoja ennen Savon Pariisin
mestaruustaistoa ja Veljan immuunipuolustus petti miehen pahimmalla
mahdollisella hetkellä toivottaen kovan nuhakuumeen tervetulleeksi tähän
kolmoisatleettiseksi treenattuun vartaloon reilu viikko ennen Joroisten
starttia. Lähtöviivalle nousivat siis vain Kolmoisatleetit Pekka, Ilmari,
Jukka ja allekirjoittanut.
Terveisin Kolmoisatleetti-Matti, joka jatkaa Joroisten
jännitystarinaa ensi viikon puolella
Kuvassa keskimmäisenä revin hattua päästä Kisko-triathlonin T1-alueelle tullessani.
