tiistai 2. huhtikuuta 2013

Kuuden tunnin sääntö

Kevään paskin yö takana! Eilen innostuin pääsiäisen keventelyn jälkeen totaalisesti ja tein yhdistelmäharjoituksen liittäen tällä kertaa 1:30 hiihtoa ja juoksua. Kumpikin laji peräkkäin, keskeyttäen flown vain pikaisella jalkineen vaihdolla ja urheilujuoman tankkauksella.

Itse harjoitus kulkikin mallikkaasti. Yhteispituus oli 3:05, eli tähänastisen triathlonharjoitteluni pisin, mutta energiatasot pysyivät erinomaisesti yllä koko pitkän matkan. Suksen liuku ja askeleen rullaus (aika-ajoin peilijäällä myös askeleen luisto) olivat niin kohdallaan, että vauhti ja sykkeet hiipivät ehkä turhankin ylös. Ainoat negatiiviset tuntemukset tulivat hiukan väsyneistä nilkoista ja ala-selästä. Pienet lihas- ja nivelväsyt lienevät täysin suotavia; lenkkejä kun ei talven jäljiltä ole vielä mahdottomasti alla.

Virheen tein kuitenkin siinä, että pitkä harjoitus ajoittui auttamatta liian myöhäiseen iltaan. Kotiuduin kevään hämäriltä kaduilta vasta kymmenen aikaan, eikä ylikierroksilla käynyt kroppa ehtinyt millään rauhoittua ennen yöpuuhun asettumista. Lisäksi söin päivällä liian kevyesti, joten 2000kcal kuluttaneen lenkin jälkeen vahinko piti ottaa takaisin megalomaanisen tiukalla iltapala-aterikkeella. Petiin päätyi siis väsynyt, mutta kiihtynyt ja kurkunkantta myöten ruokittu miehenriekale.

No, tätä yhtälöä ratkoinkin sitten koko yön. Valveilla. Hikoillen. Kieriskellen.

Tästä päästäänkin itse aiheeseen, syystä josta nyt bloggaan: kuuden tunnin sääntö!

Tälle aamulle oli Matin kanssa sovittuna kuntopiiriä ja salipyöräilyä. Peruin sen, sillä olen päättänyt noudattaa kategorisesti sääntöä, jonka mukaan alle kuuden tunnin yöunien jälkeen en harjoittele. Palautuminen on kaiken kovan harjoittelun lähtökohta ja toivottava lopputulos. Uni taas on palautumiselle ehdoton vähimmäisvaatimus. Siksi annan kropan levätä, jos en sille ole tarjonnut sille riittävää lepoa yön tunteina. Akuutin ylikunnon olen kerran kokenut ja sen kaltaista olotilaa yritän välttää nyt hinnalla millä hyvänsä. Kunto on vaikea rakentaa, mutta helppo romauttaa.

-Kolmoisatleetti Pekka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti