Uintitreenit 2.0 – vapaauinti seuraavalle tasolle

Meikäläisen uimataustahan oli ennen tätä triathlon-projektia melko surullinen. Pohjat luotiin kunnallisessa uimakoulussa ennen alakoulun alkua. Alakoulussa kova meno jatkui ja taskuun tarttui komea diplomi todisteena hyväksytysti suoritetusta uimakandidaatin tutkinnosta. Kovia treenejä kohti aikuisiän triathlon-harrastusta jatkettiin pallohipan ja pellehyppyjen merkeissä. Siinä kaikki. Järvessä aikaa on vietetty paljon, mutta vapaauinnin kanssa sillä on ollut hyvin vähän tekemistä.

Koin olevani ihan kohtalainen vapaauimari ennen kuin astelin syksyllä 2012 Helsingin uimarien vapaauintikurssille. Nopeasti tajusin, että mikään mitä vapaauinnista osasin, ei ollut vapaauintia ensinkään. Paketti purettiin osaavan ohjaajan toimesta palasiin ja alettiin koota uudelleen. Seitsemän tapaamisen jälkeen homma oli paketissa ja voitiin sanoa, että osasin vapaauinnin perusteet sillä tavoin auttavasti, että matka kohti triathlon-harjoittelua saattoi alkaa.

Aluksi uuden uintitekniikan omaksuminen oli harmillisen vaikeaa ja treenit olivat pisimmilläänkin alle kilometrin mittaisia. Kehitystä tuli kuitenkin todella nopeasti, vaikka uintikertoja oli keskimäärin vain 2-3 per viikko. Syksyn mittaan treenien keskipituus ylitti maagisen kilometrin rajan ja pian kroolailin jo kahden kilometrin treenejä. Itseluottamus parani kovalla vauhdilla ja tulevan kilpakauden pääkoitoksen 1,9 kilometrin vapaauinti alkoi kuulostaa pelkältä alkulämmittelyltä. Toisaalta, siltähän sen kuuluukin kuulostaa.

Tässä vaiheessa saavutin kuitenkin jonkinlaisen tason, josta seuraavalle tasolle eteneminen kävi ylipääsemättömän vaikeaksi. Treenimäärät yksittäisessä harjoituksessa jämähtivät kahden kilometrin korville ja alkoivat toistaa samaa kaavaa. Uintivauhti ei enää reipastunut ja uinti alkoi tuntua paikka paikoin jopa perkeleellisen tylsältä hommalta. Tekniikka oli mitä oli. Ihan kohtalainen aloittelijalle, mutta kehitystä vaadittaisiin lisää. Nyt sitä ei ollut hetkeen enää tullut.

Tässä aikaisen aikuisuuden angstissa sitä on aina helvetin kriittinen kaikkea, etenkin omaa toimintaa kohtaan. Jos tekeminen ei ole perusteltua, se ei motivoi ja se jää tekemättä. Jos se motivaation puutteesta huolimatta tehdään, se maistuu paskalta. Tämän aamun uintitreeni Pekan kanssa tiivisti erinomaisella tavalla uintiharjoitteluni tilanteen. Uintitreeni oli päämäärätöntä ja perustelematonta pyörimistä altaassa, joka ei tulisi tällä menolla kehittymään suuntaan tai toiseen. Kyllähän se avausosuus läpi kahlattaisiin tälläkin treenityylillä, mutta miksen pyrkisi ottamaan treenistä irti kaikkea tarjolla olevaa hyötyä? 

Tein päätöksen, että uimatreenin tulee nyt muutos. Vapaauinti tullaan nostamaan niin teknisesti, määrällisesti kuin laadullisestikin seuraavalle tasolle. Perjantaina on seuraava uimatreeni ja lupasin Pekalle, että silloin vapaauintitreeni on mallia 2.0. Millä tavalla tuo treeni nyt sitten tullaan viemään seuraavalle tasolle? Aion ottaa käyttööni seuraavia aseita:

• tekniikkaharjoitukset
• apuvälineet
• selkeän ohjelman, jota myös noudatetaan
• videoiden avulla oppimisen.

Tekniikkaharjoitukset ovat jääneet erittäin vähälle, jopa olemattomiin. Tästä eteenpäin jokainen vapaauintikerta tulee sisältämään jonkinlaisia tekniikkaharjoitteita. Jokaisella uintikerralla on jokin teema, jonka mukaisesti pyritään parantamaan uinnin heikkoja kohtia. Itselläni parannusta vaativat ensitilassa ainakin käsivedon loppu, 2-tahtipotku ja vartalon kierto. Näihin keskitytään nyt huolellisesti.

Apuvälineistöä en omista vielä, mutta kauppareissu tulee tapahtumaan ennen perjantaiaamua. Sijoitan rahani lättäreihin ja pullariin, joiden avulla harjoitteluun saadaan vaihtelua ja lisäulottuvuutta. Potkulautoja saan lainailtua halleilta, joissa treenailen.

Harjoittelu tulee perustumaan selkeään ohjelmaan. Apuja päivän ohjelman laatimiseen aion ottaa ainakin triathlonhaaste.fi-ohjelmasta, Helsingin uimarien treenigeneraattorista ja muista pätevistä nettisivustoista. Tavoitteena on se, että hallille mentäessä on täysin selvää mitä siellä altaassa tullaan tekemään ja miksi?

Lisäksi päivitän tekniikkatietämystäni tekniikka- ja opastusvideoita vilkuilemalla. Koska uinnista ei ole juurikaan kokemusta, on videoista tietyissä asioissa isokin apu. Videoiden avulla voin heti tarkastaa miten jokin osasuoritus kuuluu tehdä ja siirrän suorituksen videolta altaaseen.

Näillä eväillä perjantaiaamua kohti. Katsotaan saadaanko silloin Pekan kanssa mitään aikaan vai survotaanko uimahousut itkua pidätellen Mäkelänrinteen uimahallin roskakoriin.

-Matti