Henkinen valmentautuminen urheilussa – Motivaatio

Miksi treenaan triathlonia? Miksi jaksan lähteä harjoittelemaan huonollakin säällä? Miksi kulutan aikaani lukemalla triathlon-aiheista kirjallisuutta? Miksi muutan muitakin elämäni osa-alueita sellaiseen suuntaan, että suoritukset triathlonin parissa olisivat mahdollisimman hyviä?

Vastaus on motivaatio.

Motivaatio on toimintaa ohjaava halu. Omassa tapauksessani halu urheilla, halu kilpailla, halu kehittyä fyysisesti, halu elää terveellisesti ja halu osallistua sosiaaliseen liikkumiseen. Triathlonin lisäksi myös moni muu laji voisi tyydyttää nämä halut ja on aiemmin tyydyttänytkin. Mutta tällä hetkellä motivaatio juuri triathlon-harjoitteluun on korkealla ja tähän on monia suoria ja epäsuoria syitä.

Joka tapauksessa voidaan ajatella, että motivaatio on se voima, joka saa meidät jatkuvasti harjoittelemaan vastoinkäymisistä huolimatta. Motivaatio mahdollistaa jatkuvuuden. Motivaatio myös ohjaa harjoittelun ulkopuolista elämäämme sellaiseksi, että saavuttaisimme haluamamme tavoitteet tahtomassamme lajissa.

Sisäinen ja ulkoinen motivaatio

Sisäinen motivaatio ohjaa toiminnan itsensä vuoksi. Vanhan sisäisen motivaation omaavat triathleetit ovat tunnollisia harjoittelijoita ja nauttivat harjoittelusta myös vastoinkäymisiä kohdatessaan. Sisäisesti motivoitunut urheilija ei metsästä pikavoittoja ja jatkuvaa urheilusta saamaansa nautintoa. Sisäisesti motivoitunut urheilija on sitoutunut tekemään arkielämän valintoja, jotka edesauttavat menestymistä urheilun parissa. Voimakas sisäinen motivaatio voi kuitenkin ohjata myös yliharjoitteluun, harjoitteluun sairaana ja sitä kautta tarpeettomiin loukkaantumisiin

Ulkoisesti motivoitunut urheilija urheilee erilaisten palkkioiden ja pakotteiden ohjaamana. Amatööritriathleetille tällaisia voisivat olla esimerkiksi ryhmän paine, positiivinen julkisuus tai komeampi fysiikka. Tällöin kuitenkin toiminta on ulkopuolelta kontrolloitua, eikä vastaa urheilijan omia hyvinvointivaatimuksia. Kaikki edellä mainitut ulkoisen motivaation lähteet ovat tehokkaita lyhyellä aikavälillä, mutta tuloksellinen, pitkäjänteinen ja johdonmukainen harjoittelu vaatii myös sisäisen motivaation syntymisen lajia kohtaan.

Tehtävä- ja minäsuuntautuminen

Toiset saavat tyydytystä onnistuneesta suorituksesta, toiset taas kilpakumppanien voittamisesta. Ensimmäistä ohjaa tehtäväsuuntautuminen ja jälkimmäistä minäsuuntautuminen. Tehtäväsuuntautunut urheilija keskittyy kehittämään omaa suoritustaan, rikkomaan omat ennätyksensä ja tekemään oman henkilökohtaisen parhaansa. Minäsuuntautunut urheilija pyrkii voittamaan kilpakumppaninsa ja saavuttamaan mahdollisimman hyvän suorituksen mahdollisimman vähäisellä harjoittelulla. Minäsuuntautuneelle urheilijalle on ominaista liian helppojen tai liian vaikeiden harjoitteiden ja kilpailujen valitseminen, jolloin lopputulos on jo ennalta joko erinomainen tai etukäteen epäonnistunut.

On helppo sanoa, että amatööritriathlon vaatii ennen kaikkea tehtäväsuuntautunutta asennetta ja runsaasti vahvaa sisäistä motivaatiota. Itsensä vertailu kanssakilpailijoihin, on amatööritasolla hankalaa. Omia harjoittelukavereita lukuun ottamatta. Kovinkaan paljon rahaa, mainetta ja kunniaakaan ei ole amatöörikilpailijalle tarjolle. Eikä myöskään niin voimakasta epäonnistumisesta johtuvaa häpeää, jonka vuoksi kannattaisi tuhlata aikaansa tuntikausia lajin parissa, joka ei tuota henkilökohtaista nautintoa.

Olet itsesi valmentaja, valmenna siis viisaasti

Missä tahansa lajissa motivaatioilmaston luomisen suurin vastuu lienee valmentajalla ja urheilijalla itsellään. Jos olet amatööritriathleetti, olet luultavasti sekä urheilija, että valmentaja. Olet siis 110-prosenttisesti vastuussa omasta motivaatiostasi.

Vaikka usein ihmiset jaetaan motivoituneihin ja motivoitumattomiin, ei motivaatio ole mikään paikallaan oleva, syntymässä määräytyvä ominaisuus. Motivaatio elää valitsemamme lajin mukana ja heikkenee tai vahvistuu tekemiemme valintojen seurauksena. Joinakin hetkinä sitä on äärimmäisen motivoitunut, kun taas joskus motivaatio tuntuu olevan pahasti kadoksissa. Todellista taitoa vaatii motivaation jatkuva ylläpitäminen korkealla tasolla.

Olen itse ollut aina motivoitunut liikkumaan ja urheilemaan. Olen innostunut eri lajeista nopeasti, ja usein kyllästynyt niistä vähintään yhtä nopeasti. Joidenkin lajien parissa ulkoinen motivaatio on ollut sisäistä suurempi, jolloin harjoittelu on hitaasti, mutta varmasti ajautunut pohjakosketukseen. Toisinaan voimakas ulkoinen motivaatio on johtanut myös sisäisen motivaation kehittymiseen ja aitoon haluun harjoitella myös vastoinkäymisiä kohdatessa.

Triathlonin alkutaipaleella ulkoinen motivaatio oli vahvimmin omaa harjoitteluani ohjaava tekijä. Tämä oli ihan luonnollistakin, sillä en ollut koskaan maantiepyöräillyt, en uinut kilpaa tai harrastanut mitään muutakaan kestävyysurheilua. En edes tiennyt miltä kestävyysurheiluharjoittelu tuntuu kun jo sovimme ystäväporukalla osallistuvamme Joroisten vuoden 2013 puolimatkalle.

Nopeasti kuitenkin huomasin kestävyysurheilun synnyttämän hyvänolontunteen harjoittelun jälkeen ja paremman jaksamisen arkielämässä. Nopea kehitys, parantuneet tekniikat ja harjoittelu ystävien kanssa alkoivat vahvistaa sisäistä motivaatiota. Lenkille oli ilo lähteä myös huonommalla säällä tai väsyneenä. Tiivistimme ryhmämme toimintaa ja aloimme sopia yhteistreenejä. Sosiaalinen lisä sekä lisää suunnattomasti harjoituskerran mielekkyyttää, myös lisää ripauksen ulkoista motivaatiota. Porukalla kun harjoittelee, niin ei viitsi tulla paikalle rapakunnossa, harjoittelematta, vain muiden vauhtia jarruttamaan.

Triathlon on siitä kiitollinen laji, että siinä on kolme osa-aluetta. Lisäksi on lukematon määrä muita lajeja ja niiden sovelluksia, jotka nopeuttavat kehittymistäsi myös triathleettina. Jos uiminen ei jostain syystä kiinnosta, voit painottaa lajeja, joissa koet olevasi motivoituneempi. Muutenkin suosittelisin triathleetteja suuntaamaan vaikeina aikoina harjoitteluaan omiin vahvuuksiin, jolloin motivaation pysyminen hyvällä tasolla on paljon todennäköisempää. Heikkouksia tulee toki harjoittaa ja monipuolinen osaaminen palkitaan maaliviivalla, mutta mitä jos motivaation heikkenemisen vuoksi et näe edes lähtöviivaa?

Vinkit motivaation kehittämiseen

Loppuun jaan vielä muutaman arvokkaimman vinkkini vahvan motivaation löytämiseksi:

• Tee yksilölajista joukkuelaji. Liity seuraan tai perusta oma treeniporukka.
• Keskity vaikeilla hetkillä vahvuuksiisi ja niihin osa-alueisiin, joissa sisäinen motivaatiosi on vahvin.
• Lisää hetkellisesti ulkoista motivaatiota. Aseta veto, tee julkinen tavoite tai haasta muita mukaan
• Aseta realistinen tavoite ja tee sitä kohti johdattava suunnitelma.
• Aina tavoitteellisen urheilijan harjoittelu ei ole hauskaa. Älä siitä huolimatta jätä harjoituksia välistä. Tee mieluummin tilannekartoitus ja muuta harjoittelua palkitsevampaan ja mielekkäämpään suuntaan.
• Tee harjoituksista mielenkiintoisia, vaihtelevia, kehittäviä ja palkitsevia.
•  Mittaa kehitystäsi säännöllisesti.

   
      Innokkaammille suosittelen jatkolukemiseksi kahta erinomaista urheilupsykologian kirjaa:

-
     - Matikka, Leena & Roos-Salmi, Martina (2012). Urheilupsykologian perusteet. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisu nro 169, Tammerprint Oy, Tampere

     - Forssell, Christina (2012). Huipulle - Henkinen valmentautuminen urheilussa. Tietosanoma Oy