Viimeiset talvet ovat olleet lumisia ja tänäkin keväänä hiihtokelit vain jatkuvat ja jatkuvat. Nassikkana saatoin hiihdellä hankia ja pikkuteitä parikin kertaa päivässä, mutta laji jäi, kun muutto Isolle Kirkolle tuli ajankohtaiseksi.
Tänä talvena olen taas hiihtänyt reilusti ja pohtinut lajia triathlonin näkökulmasta. Mielestäni hiihto on ollut mitä parhainta treeniä hyvin monellakin tapaa.
- Se haastaa kropasta lähes sen jokaisen lihaksen
- Hiihto on nivelille erinomaisen ystävällistä
- Vapaa hiihtotapa stimuloi jaloista samoja ratoja kuin pyöräiy
- Perinteinen taas antaa tukea juoksulle ja tuo tehokkuutta laajoilla liikeradoilla
- Hiihdossa on helppo vaihdella rasittaako erityisesti yläkroppaa vai jalkoja
- Mäkisessä maastossa intervallit onnistuvat kuin itsestään
- Keskittymällä käsien liikeratoihin pystyy simuloimaan jopa uinnin käsivetoa, jolloin olkapäät kehittyvät
- Koko kehoa aktivoiva liike tuo tehoa hapenottoon
Hiihdosta tekee siis erityisen hyvän harjoituksen sen muovailtavuus lajin kuin lajin tarpeisiin.
Omat hiihtotreenini ovat toimineet tänä talvena raskaampina korkeamman sykkeen harjoituksina, eivät niinkään pitkinä ja rauhallisina. Tämä pääasiassa kahdesta syystä.
- Tykkään runtata voimalla eteenpäin, en hissutella
- En jaksa voidella. Ikinä. Joten eteenpäin menoon tarvitseekin käyttää enemmän energiaa
Kehoitan siis kaikenlaisia kolmoisatleetteja tai muita urheilijoita ladulle aistimaan vielä talven viimeiset puhurit ennen kevään pyöräkelejä!
-Pekka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti