Tuusulanjärven puolimaratonin loppuraportti

Tuusulanjärven kisapäivän sää oli mainio. Tuulta oli jonkin verran, mutta ei kohtuuttomasti. Aurinko paistoi ja lämpömittari pyöri 15 asteen nurkilla. Olin asettanut keskivauhdiksi 5.13/km, joka onnistuessaan johtaisi 1.4-alkuiseen loppuaikaan.  Uskoin tahdin olevan toteutettavissa, vaikka viimeiset 3 viikkoa ennen kisoja menivätkin melko lailla mainiosti pyllylleen.

Alun maasto oli helppoa. Vauhti tuntui kevyeltä ja menohaluja oli niin paljon, että jouduin hillitsemään itseäni aika tavalla. Sain hyviä selkiä ensimmäisen puoliskon aikana ja tasaisen vauhdin ylläpito oli helppoa sykemittarin tahtiominaisuuden hetkellisestä sekoilusta huolimatta. Ekan kympin kilometrit osuivat haarukkaan 5.05–5.18, olin aikataulussa.

Tuusulanjärven puolimaratonin syke- ja tahtikäyrät. Poikkeuksellisen tasaista tekemistä aiempiin puolimatkassa katkeamisiini verrattuna.

Puolivälin jälkeen maasto kuitenkin muuttui yllättävän paljon raskaammaksi ja tuuli kääntyi vastaiseksi. Vatsa alkoi krampata ja kylkeä pisti kiukkuisesti. Vaikka ensimmäinen kymppi oli todella helppo, alkoi puolivälin jälkeen tuntua yllättävän pahalta. Tuntui, että joudun antamaan vauhdissa melko paljon periksi, mutta nyt kaavioita tarkastellessa vauhti näyttääkin pysyneen melko lähellä tavoitetta. Hitaimmatkin kilometrit ovat olleet vain korkeintaan 6 sekuntia tavoitetahtia hitaampia.

Viimeiset viisi kilometriä tultiinkin sitten suoraan sanottuna väkisin. Elättelin toiveita 1.50 alituksesta, mutta lopun jyrkät ja pitkät ylämäet pistivät kyllä mielen koville. Tiesin tavoitteen olevan lähellä, joten tein kaikkeni, että vauhti pysyi mahdollisimman kovana. Ylämäissä menin sen minkä pystyin ja alamäissä koetin ottaa ylämäissä syntynyttä tappiota kiinni. Sykekäyrä ja tahti pysyivät tilastojen mukaan loppuun asti tasaisina, joten minkäänlaisesta katkeamisesta ei voida puhua, vaikka viimeiset kilometrit mentiinkin aika pimeissä tunnelmissa. Siinä mielessä vauhdinjako oli erittäin onnistunut.

Mutta perkele 18 sekuntia painuttiin yli tavoiteajan 1.50. Oma sykemittari näytti matkaksi 110 metriä enemmän kuin virallinen mittaus ja oman sykemittarin mukaan alitin 1.50 muutaman sekunnin turvin. Virallinen ajanotto on kuitenkin armoton, tulos 1.50.18.

Pitää kuitenkin olla tyytyväinen, kun ennätys parani viime vuodesta 6 minuuttia, vaikka kausi on vasta alussa, viimeistely ei ollut kovin optimaalinen ja reittikin oli edellistä ennätysjuoksua haastavampi. Joroisilla aion kyllä napata 1.4-alkuisen osuusajan juoksusta. Sen uskallan tässä luvata.

Tuusulanjärven puolimaraton 26.4.2014 kilometri kilometriltä

Tuusulanjärven puolimaraton - viimeiset fiilikset

Huomenna alkaa Kolmoisatleettien kilpailukausi 2014. Ei tosin paraatilajimme osalta, vaan vain yksikolmasosa osaamisestamme pääsee oikeuksiinsa, juostu puolimaraton. Jo syksyllä otimme porukalla Tuusulan järvimaiseman tavoitteeksi, erinomaiseksi testiksi kevään kunnosta ja jopa ennätysmurskajaisten ajankohdaksi. Omalta kohdaltani ainut kisassa juostu puolikas onkin Joroisten Finntriathlonin päätösosuus. Silloin osuusaikani taisi olla noin 1:46.

Tuusulanjärven reitti kiemurtaa Tuusulan kulttuurihistoriaa huokuvan järven ympäri. Reitti on ilmeisen tasainen, mutta laajoine peltoaukioineen herkkä tuulelle.

http://www.keravanurheilijat.com/tjmaraton/mar13/maka13.jpg

Sää sen sijaan näyttää kerrankin suosivan mitä parahultaimmalla tavalla. Heikkoa tuulta ja sekin sivulta, lännestä. Eli haitannee juoksemista äärimmäisen vähän. Lämpötilatkin sallivat kevyen vaatetuksen ilman kylmettymisen ja kramppien riskiä.

Aikatavoitteeni on kova: alle 1:30. Se taitaa kuitenkin jäädä saavuttamatta, sillä testijuoksutkin laittavat odottamaan 1:31-1:32 aikoja. Keväisen ratakympin pohjalta lähdin suunnitelmiani laatimaan.

Pääsiäinen meni laiskanpulskeasti ja lepoa on tullut ehkä liiankin kanssa. Muutama lyhyehkö, teräviä vetoja sisältänyt juoksu on mahtunut kuitenkin tälle valmistavallekin viikolle. Viikkoa ennen puolimaratonin kisapäivää pyöräilin myös kotipuoleen n. 80 km matkan, jonka aikana päästin typerästi energiavarannot lähelle absoluuttista nollapistettä. Toivottavasti lihakset ovat saaneet tuosta rääkistä tarpeeksi aikaa palautua.

Tämän viikon totisin taisteltu on kuitenkin käyty orastanutta flunssaa vastaan. Pelottelua, prkl! Tauti on kaatanut lähipiiriä vuoteeseen ja parina aamuna olen itsekin herännyt höyläämätön kakkosnelonen siististi nieluun tungettuna. Taistelu tuntuu voitetulta kannalta järeän puollustusvarustelun (D-vitamiini- ja sinkkiöverit ja litrakaupalla inkivääriteetä) avustuksella. Silti yhä näin perjantai-iltana hengityselimistöä kaivertaa pieni kutina. Lauantai aamu kertoo vasta sodan lopullisen voittajan.

Tarkoitus on lähteä juoksemaan 4:20 kilometrejä, josta mahdollisuuksien mukaan pikkuhiljaa kiristetään. Jos ensimmäistä kertaa elämässäni saisin vauhdinjaon osumaan täydellisesti kohdalleen. Vauhdinjaon, josta Rantapantteri juuri pääsikin kirjoittamaan.

Paskaakos tässä enää tämän ihmeempää lätisemään. Antaa jalkojen viedä huomenna minkä vievät ja urakka palkitaan tuloksesta huolimatta mukavalla Kolmoisatleettien setäilyiltamalla: grilli kuumaksi, jääkiekkoa kuvaruudulle ja pari keppanaa kylmään. Avot!

Espoon Rantamaraton 2013 - Gloriasta kuolonkorinaan

Espoon Rantamaraton oli urheiluvuoden 2013 toinen päätapahtumani Joroisten Finntriathlonin ohessa. Aiemmin pohjalla oli Helsinki City Maratonin 3:39 paria vuotta aiemmin. Minimitavoitteena oli tietysti pistää Espoon raskaasta radasta huolimatta ennätykset uusiksi, mutta mielessä kiehtovasti kujertelli maksimionnistumisella 3:30 alitus.

Valmistautuminen ei tähänkään kisaan sujunut lähellekään optimaalisesti. Palasin Kilpisjärvi-Norja -turneelta vasta paria viikkoa aiemmin ja juokseminen ei ollut tuntureilla ja jäätiköillä se ensimmäinen asia mielessä. Tiesin kyllä, että vaellukset ja harvat kovemmat treenit ovat pitäneet peruskuntoa yllä, mutta kisäkunto oli täysi arvoitus. Päälle iski vielä pieni taudinpoikanen, joka kaatoi tälle maratonille tähdänneen Rantapantterin huoltomieheksi radan varteen. Omalla kohdalla tauti ei äitynyt pientä pelottelua kummemmaksi. Silti pieni räkäisyys ja paine keuhkoissa ei mitenkään lisännyt itsevarmuutta lähtölaukauksen kajahtaessa.

Espoon reitti on varmasti yksi Suomen maratonkatraan hienoimmista. Alkupuolisko kaartelee Otaniemestä startaten Keski-Espoossa keskuspuiston laitamia nuoleskellen. Lopulta Kivenlahdessa reitti saavuttaa marantonin nimen  lupaileman rantaviivan, jota reitti seurailee oikeastaan koko loppumatkat aina takaisin Otaniemeen asti. Reitti on raskas. Alusta on lähes kokonaan soraa, joka tietysti säästää juoksijan jalkoja, mutta voi syödä myös hitusen aikaa. Lisäksi reitille on suotu muutama todella hapottava mäki, joita en varmasti itsekään malttanut laahustaa asiaankuuluvalla hitaudella.

Espoon Rantamaratonin reitti kartalla

Lähtöviivalle asti olo oli heikko. Kaikki paska kaikkosi kropasta kuitenkin jo ensi askelten jymähtäessä Otaniemen tantereeseen ja mielialakin nousi huippuunsa. Tunsin heti, että tänään lähtee!

Puoleen väliin asti juoksin alle 48min kymppejä. Eli aikaa sinne hiukan 3:20 huonommalle puolelle. Ohitin kymmenittäin juoksijoita erityisesti alamäissä, ja ihmettelin kuinka hemmetin huonoja alamäkijuoksijoita tässä maassa sikiää :D

Puolenvälin jälkeen alkoivat ensimmäiset tuntemuksen matkan kovasta vauhdista ja laskin hiukan vauhtia. Seuraavaan kymppiin kului vajaat 50min. Huoltomies Ranta voisi kirjoittaa oman blogauksensa ensiluokkaiseisesta huoltomiestyöskentelystä, mutta vajaat kolmenkympin kohdalla tavoitin rengasta vaihtaneen ja eksyneen Rantapantterin. Geelitäydennystä namaan ja kohti viimeistä tuskaista kymppiä. Välillä katkeamisen pelko alkoi jo hiipimään puseroon, mutta jutustelu Matin ja muiden kilpailijoiden kanssa pitivät katkeamisen ja henkiset krampit loitolla. Alkumatkasta ohittamani Fc Hongan Mika Lehkosuokin pääsi painelemaan paremmalla vauhdinjaella ohi ja karkuun.

Lähelle maaliviivaa pääsinkin ennen kuin noutaja alkoi hivuttaa kalman käsiä kurkulleni. Viimeisillä kilometreillä oli pakko hiljentää rajusti vauhtia, jotta krampit pysyivät loitolla. Autolleen kadonnut huoltomieskin tiesi, että 3:30 haamuraja alkaa liusumaan otteesta samaa vauhtia juoksijan hämärtyvän katseen kanssa. 

Taistelua, taistelua ja taistelua. Tietoisuus maaliviivasta kuitenkin piti jalat edes jonkinlaisessa juoksuliikkeessä ja Otaniemen juoksurata saavutettiin kunniallisella tyylillä. Ja se aika... Perkele, se aika pääsi lipsahtamaan juuri 3:30 huonommalle puolelle. 3:30:35. Hiukan kismitti. Vain hiukan.

Juoksu kulki silti reilusti paremmin, mitä vielä kilpailuaamuna odotin tai edes haaveilin. Kyllä se kunto siellä oli, vaikka jonnekin hermoston syövereihin olinkin sen piilottanut. Kilpailu oli järjestetty hienosti ja se oli elämys. Mainio syksyinen juoksuelämys. Tämän elämyksen koettuani, voinkin jo kaavailla seuraavalle syksylle Vantaan maratonia sen huomattavasti Espoota nopeammalle radalle. Laitetaan jo tässä vaiheessa 3:15 kovaksi tavoitteeksi :)

Alla vielä kuvassa Sporttrackerin mittaamia vauhteja. Loppuajasta ei kannata välittää, sillä maalissa jouduin keräilemään itseäni kentän pinnassa jonnin verran, ennen kuin puhelimen pystyi pysäyttämään. Palkeista havainnollistuu hienosti vauhdin hiipuminen ja lopun täysi seinä.

Vauhteja. Klikkaa isommaksi.

Keväinen ratakymppi Oulunkylässä 8.4.2014

Aurinkoinen tiistai-iltapäivä meni aivan irvistelyksi, kun toteutimme kuluvan viikon tiistaina Pekan ehdottaman ratakympin. Kyseisen juoksuilottelun päällimmäisenä tarkoituksena oli saada hieman tietoa omasta kunnosta, jotta jo ovella kolkuttelevan Tuusulanjärven puolimaratonin vauhdinjako olisi helpompi suunnitella.

Lähtökohdat juoksuun eivät olleet kovin optimaaliset. Alla oli kohtalaisen kovaa treeniä ja reidetkin tuntuivat vähän kosketusaroilta sunnuntain punttitreenin jäljiltä. Myös Pekka valitteli kropan olevan väsyneen oloinen. Kaikkia muitakin tekosyitä tähän voisi listailla, mutta jätetään nyt muutama myös tuleviin raportteihin.

Laitettiin kampuksella kouluhommat pakettiin ja suunnattiin Oulunkylän urheilukentälle. Trikoot jalkaan ja radalle kirmaamaan. Aurinko paistoi oikein mukavasti, mutta tuuli oli melko kova. Muutaman kierroksen lämmittelyhölkkä ja sitten valmiina starttiin. Oma tavoitteeni oli pyrkiä alle 5 minuutin kilometreihin ja kiristää puolivälin jälkeen tahtia jos ja kun paukkuja on jäljellä. Pekka haaveili varovaisesti 40 minuutin alittamisesta.

Sain heti alussa tahdin sopivaksi ja kellottelin alussa noin 4:50 - 4:55 kilometrejä. Pekka tuli aika pian ensimmäistä kertaa kierroksella ohi ja huikkasi jalkojen olevan melko pahasti jumissa. Omatkin jalat olivat tukkoiset, mutta juoksu tuntui kuitenkin kohtalaisen rennolta. Vitosen jälkeen kiristin vauhtia 4:45/km tuntumaan. Sykkeet pyörivät 172–182 välillä, ja se vaikutti ihan mukavalta lukemalta aiemmin juoksemieni puolimaratonien keskisykkeisiin verrattuna (ka 176). Viiden ja seitsemän kilometrin välissä juoksu tuntui erityisen helpolta, mutta koitin hillitä itseni ja tehdä nousujohteista suoritusta maltillisesti vauhtia kiristäen. Samaan aikaan Pekka taisi ohittaa minut kierroksella jo kolmannen kerran.

Kun Pekka oli saanut urakkansa päätökseen, oli omaa matkaani jäljellä vielä noin 1,5 kilometriä. Aloin kiristää tahtia joka kierroksella. Paukkuja oli yllättävän paljon jäljellä ja viimeinen kilometri oli ylivoimaisesti kympin nopein, noin 4:15. Maalissa fiilis oli oikein hyvä ja tuntui, että ehkä parempaankin olisi ollut rahkeita jos olisi uskaltanut aloittaa vauhdin kiristämisen hiukan aiemmin. Loppuaika 47:28, aavistuksen jopa parempi kuin mitä näissä olosuhteissa odotin.

Pekka kirmasi oman kymppinsä 41 minuuttiin ja valitteli vauhdinjaon olleen alussa ehkä aavistuksen turhan kova.

Näiden aikojen perusteella Tuusulanjärvellä 26.4. voisi haaveilla seuraavista ajoista:

Donn Kirkin taulukon mukaan:

• 10 km 41.00   =   21,1 km 1.30.48 (Pekka)
• 10 km 47.00   =   21,1 km 1.44.28 (Matti)
• 10 km 48.00   =   21,1 km 1.46.45 (Matti)

McMillanin taulukon mukaan:

• 10 km 41.00   =   21,1 km 1.31.24 (Pekka)
• 10 km 47.28   =   21,1 km 1.45.49 (Matti)

Pekan ajoissa kannattaa ottaa huomioon, että juostu matka oli todellisuudessa aavistuksen yli 10 kilometriä. Jalkapalloilijoiden treenien vuoksi pari maalia oli sen verran tiellä, että aivan sisäkurvia ei päässyt takasuoralla juoksemaan. Tämän vuoksi kymppi tuli Garminin mukaan täyteen noin 80-100 metriä ennen kuin 25 ratakierrosta oli juostuna. Pieni asia, mutta sekin kannattaa silti ottaa huomioon vauhdinjakoa suunnitellessa.

Pekalla oli aikaa kuvailla allekirjoittaneen viimeisiä kierroksia oman kympin ollessa juostuna