Juoksukengät - Samat tossut aina vain...

Juoksukengät ovat osa-alue, jota olen ylenkatsonut, enkä ole kiinnittänyt kenkien valintaan ja ominaisuuksiin juurikaan huomiota. Kengät olen kuluttanut aina aivan loppuun ja lähtenyt vasta sitten uusien hakuun ostaen yleensä pysäyttävimmässä tarjouksessa olevan jalkaan mahtuvan parin.

Nyt ajattelin kuitenkin muuttaa tilannetta ja käytin päivän tutkien omia kenkiäni, kokemuksia nettifoorumeilta ja juoksublogeista sekä tarjontaa verkkokaupoista. Sen verran mukavia kenkiä ja tarjouksia löysinkin, että uskaltauduin ensi kertaa tilaamaan parit yksilöt nettikaupasta pääsemättä asettamaan tossuja ensin jalkaan.

Osittain juoksukenkien laiminlyöntini on johtunut siitä, ettei minulla ole ikinä ollut juuri minkäänlaisia jalkavaivoja tai -ongelmia. Kengät kuin kengät ovat tuoneet juoksusta jotakuinkin saman ilon, toiset ehkä vain rakkoherkempiä kuin toiset.

Nyt luotto askeleeseeni ja sen tietoinen kehittäminen antoi rohkeutta kokeilla kevyempiä ja vähemmän vaimentavia kenkiä. Kunhan pääsen ajamaan uudet kengät sisään, raportoin niistä lisää.

Tällä hetkellä olen juossut talven yli syksyllä ostamillani Nike Air Pegasus Trail 28 -kengillä, jotka ovat siis epätasaisille alustoille tarkoitetut juoksukengät.

Nike Air Pegasos Trail 28

Pegasos ja pohjaan tarttuvat kivet

Talven ajan kengät ovat toimineet aivan hyvin. Pohjan pehmeähkö kumi, karkea kuviointi ja pienet kuminypykät ovat tuoneet loistavaa pitoa lumisissa oloissa. Vasta kevään sulattaessa tiet alla olevan kuvan kaltaiseksi peilijääksi, tulivat liukastelut ajankohtaisiksi. Nurinmenon pystyin kuitenkin välttämään.

Jää kiiltää kuunvalossa ja kutsuu liukastelemaan

Pegasoksista on kuitenkin myös huonoa sanottavaa. Ne eivät ole aivan täysin istuneet jalkaani missään vaiheessa ja yhä saattavat aiheuttaa rakkoja jalan holvikaaren sisäreunaan. Pehmeät pohjat myös keräävät uskomattomalla tavalla hiekoitussoraa rakoihinsa, jota ei tässä mitassa ole ilmennyt aiemmilla tossuillani. Maatokengät kun ovat, ei kengän rullaus ja taipuisuus ole kovin kummoisella tasolla silloin kun juostaan tasaisella. Todelliset maastojuoksut pääsen toteuttamaan vasta pian viimeistenkin lumien sulaessa.

Toiset käytössäni olevat kengät ovat nekin alunperin maastoon tarkoitetut Salomon SCS Trail Gore-Texit. Gore Tex pinnoitus on ollut loistava. Juoksen kesäisin paljon maastossa ja pieniin plutakoihin astumiset eivät välttämättä ole kastelleet kenkää lainkaan.

Salomon SCS Trail Gore-Tex

Kengät ovat muutenkin olleet rakkaat sillä niillä olen jopa juossut kovimman maraton aikani ja pisimmät lenkkini. Pohja on mieltymyksieni mukaan kohtuullisen taipuisa, mikä on tuonut mukavaa rullaavuutta askeleeseen. Jalkaani ne sopivat vain niin pirun hyvin, etten ole raaskinut pistää niitä menemään, vaikka ovatkin kuluneet pohjista lähes puhki. Pitkiä lenkkejä en tosin enää uskalla näillä tehdä säästääkseni jalkoja mahdollisilta virheasennoilta.

Tällaista tällä erää - Pekka

Käytetty maantiepyörä - köyhän opiskelijan työvoitto

Kun triathlon-projekti lyötiin kesällä 2012 lukkoon, varmistui myös se, että maantiefillari tulee olemaan seuraavan kalenterivuoden suurimpia investointeja. Itse asiassa tuohon aikaan allekirjoittaneella ei ollut juuri mitään hajua maantiepyörien hintatasosta, mutta se selvisi melko nopeasti muutamien suomalaisten pyörämyyjien nettisivuja selaamalla. Pian oli myös selvää, että halvimmatkin uudet peruspyörät tulevat tekemään budjettiini lähes varmasti nelinumeroisen loven. Laitoin uuden fillarin hankkimisen mietintään, mutta otin samalla myös fillarifoorumin ohjeista vaarin ja aloin tutustua käytettyjen maantiepyörien tarjontaan.

Käytetyn pyörän metsästys osoittautui nopeasti aika simppeliksi hommaksi. Käytettyjä pyöriä myyviä sivustoja on nimittäin kovin vähän. Tällainen keskittyminen helpottaa tietysti pyöränetsijän työtä ja potentiaalisten sivustojen päivittäinen tarkistus sujuu vikkelästi muun surffailun ohessa. Seurattavista sivustoista kaksi ylivoimaisesti parasta ovat Fillaritori.com ja Tori.fi. Jos intoa piisaa, niin myös huuto.netin tarjontaa voi tarkastaa aika ajoin. Samoin Fillari-lehden toriosiolta ja joidenkin pyöräliikkeiden netti- tai facebook-sivuilta voi onnistua bongamaan haaroväliin sopivaa rompetta.

Itse aloin selata Toria ja Fillaritoria päivittäin syksyllä 2012. Vaikka kauppa tuntui käyvän vuodenajasta johtuen verkkaisesti, syntyi minulle selaillessa nopeasti kuva yleisestä hintatasosta ja tarjolla olevasta kalustosta. Myydyimpiä merkkejä tuntuivat olevan Bianchi, Trek, Felt, Cannondale, Jamis, Nishiki ja muut suomalaisista pyöräliikkeistäkin usein löytyvät tekeleet. Myös harvinaisempia merkkejä, joita Suomeen ei maahantuoda lainkaan, oli toisinaan myynnissä. Hintahaarukka 500–1500 euroa tuntui käsittävän suurimman osan myytävistä putkikameleista, joskin seassa oli myös monen tonnin huippupyöriä ja kaatopaikkavalmiita munamankeleita.

Koska tarjonta oli käytettyjen osalta kohtalaista, en vielä kiiruhtanut liikkeeseen ostamaan edellisen vuoden poistotuotteita. Tarjoukset toki houkuttelivat, mutta uskoin tekeväni vielä hyviä löytöjä myös käytettyjen fillarien osalta. Etenkin kun kevään lähestyminen näytti vilkastavan Torin ja Fillaritorin kaupankäyntiä ja tarjonta muuttui päivä päivältä laajemmaksi. Hyviä pyöriä tuli vastaan viikoittain. Vaihtelin potentiaalisista pyöristä tietoja omistajien kanssa, mutta aina tuntui puuttuvan hiukan ”sitä jotain” ja toistaiseksi kaupat jäivät tekemättä.

Päivät alkoivat pidentyä ja lumet sulaa, mutta mies oli edelleen ilman pyörää. Valtaosalla kolmoisatleeteista oli jo hyvä kalusto odottamassa kevätkohtaamista eturauhasen kanssa, mutta oma kilpavarusteluni oli päässyt pahasti jumiutumaan. Tein jo valmiiksi päätöksen, että jos ennen teiden sulamista ei käytettyä maantiepyörää löydy, ostan Larun Pyörästä tarjous-Focuksen Shimanon Tiagra-paketilla hintaan 849€.

Pääsiäisenä kuitenkin tärppäsi. Myyntiin tuli kokoiselleni sopiva Canyon ja hintakin oli järkevä. Pyörä oli niukasti yli budjetin, mutta koin joitakin rakkaudenomaisia tunteita pyörän kuvia ja speksejä selaillessani ja noiden tunteiden sokaisemana tein ostopäätöksen. Pyysin kaverin autoineen hovikuskiksi ja kaasu pohjassa kaahasimme tuota alumiiniunelmaa ostamaan. Paikan päällä pyörä osoittautui huippukuntoiseksi, huolletuksi ja hyvin pidetyksi yksilöksi, joka ei kunnon puolesta juurikaan hävinnyt pakasta vedetylle. Ja pakko se on sanoa, että kapistus oli ehdottomasti yksi siisteimmistä maantiepyöristä, jonka olen koskaan livenä nähnyt. Raha vaihtoi omistajaa ja minusta tuli onnellinen maantiepyörän omistaja.

Omien kokemuksien perusteella voinkin lämpimästi suositella käytetyn fillarin etsimistä kaikille kärsivällisille ja köyhille kolmoisatleeteille. Käytettynä ostettaessa myös köyhällä on jonkinlainen mahdollisuus päästä käsiksi laadukkaammista osista kasattuihin pyöriin. Laitankin tähän nyt muutaman vinkin, joilla pääsee alkuun näillä käytettyjen pyörien markkinoilla:

• Päätä etukäteen mitä olet ostamassa, sillä ostopäätöksen saattaa joutua tekemään nopeasti!
• Pidä tilillä sellainen rahasumma, jolla fillarin ostaminen onnistuu heti!
• Selaa tori.fi ja fillaritori.com päivittäin, mieluusti useamminkin. Hyvät pyörät myydään heti eikä ensi viikolla!
• Sunnuntaina ilmoituksia tulee eniten, ole silloin tarkkana!

Näillä ohjeilla toivottelen onnea maantiepyöräostoksille. Ohessa vielä kuva omasta löydöstä.

Pyöräkelien paranemista odotellessa!

-Matti

Pyöräostoksilla

Vihdoin! Vihdoin oma maantiefillari. Tuossa vieressäni se nyt huokuu sporttisuutta, rikkoo nopeusrajoitukset jo paikallaan ja kutsuu kevättä kuivine asfaltteineen esiin jäästä ja lumesta.

Eli Focus Cayo 2.0 vuosimallia 2011. Kokohiilikuituinen runko Shimano Ultegran osasarjoilla. Kokoa 54 eli M. Veimme Veljan kanssa liikkeen viimeiset kaunottaret kyseistä mallia, joka olikin roimassa alennuksessa vuoden 2013 mallien tieltä. Nyt kaikki pyörän ostoa empivät nopeasti kiiturikaupoille, kun vanhoja malleja on vielä edullisesti jäljellä!

Meille kävikin klassisesti: marssimme liikkeeseen puhuen matkalla tiukasta budjetin ylärajasta, mutta poistuttuamme talutimmekin astetta laadukkaampia fillareita. Mutta silti mielissämme, sillä pysyväthän nämä luotettavina ystävinä vielä niin monen tunteiden täytteisen tunnin ajan. Pyörästä maksaa ihan mielellään, sillä se tuo ainakin helppohuoltoisuutta ja luotettavuutta parempien osian ja materiaalien myötä.



Täytyykin kehua hiukan Larun Pyörää, jossa käteisen ja hiilikuidun iloinen vaihtokauppa kävi. Palvelu ja asiantuntemus oli todella ansiokasta, ja liikkeessä vierähtikin tovi jos toinen, kun myyjä väsymättä esitteli tuotteita. Laitetaan myöhemmin raporttia, kuinka huollot ja muut mahdolliset asioinnit ja muodollisuudet sujuvat.

Larun Pyörä taitaakin olla Suomen ainoa Focus-merkin maahantuoja ja jälleenmyyjä. Focuksista olen tähän menessä lukenut lähinnä hyvää. Hinta-laatusuhteen pitäisi kuulemma olla kohdallaan. Toivotaan näin.

Tarkempaa raporttia yksityiskohdista ja tuntemuksista, säätöjen hiomisesta ja varusteista, plussista ja miinuksista, kunhan pääsen oikeasti tien päälle mässäilemään tällä kilometrin nielijällä.

-Pekka