Tuusulanjärven puolimaratonin loppuraportti

Tuusulanjärven kisapäivän sää oli mainio. Tuulta oli jonkin verran, mutta ei kohtuuttomasti. Aurinko paistoi ja lämpömittari pyöri 15 asteen nurkilla. Olin asettanut keskivauhdiksi 5.13/km, joka onnistuessaan johtaisi 1.4-alkuiseen loppuaikaan.  Uskoin tahdin olevan toteutettavissa, vaikka viimeiset 3 viikkoa ennen kisoja menivätkin melko lailla mainiosti pyllylleen.

Alun maasto oli helppoa. Vauhti tuntui kevyeltä ja menohaluja oli niin paljon, että jouduin hillitsemään itseäni aika tavalla. Sain hyviä selkiä ensimmäisen puoliskon aikana ja tasaisen vauhdin ylläpito oli helppoa sykemittarin tahtiominaisuuden hetkellisestä sekoilusta huolimatta. Ekan kympin kilometrit osuivat haarukkaan 5.05–5.18, olin aikataulussa.

Tuusulanjärven puolimaratonin syke- ja tahtikäyrät. Poikkeuksellisen tasaista tekemistä aiempiin puolimatkassa katkeamisiini verrattuna.

Puolivälin jälkeen maasto kuitenkin muuttui yllättävän paljon raskaammaksi ja tuuli kääntyi vastaiseksi. Vatsa alkoi krampata ja kylkeä pisti kiukkuisesti. Vaikka ensimmäinen kymppi oli todella helppo, alkoi puolivälin jälkeen tuntua yllättävän pahalta. Tuntui, että joudun antamaan vauhdissa melko paljon periksi, mutta nyt kaavioita tarkastellessa vauhti näyttääkin pysyneen melko lähellä tavoitetta. Hitaimmatkin kilometrit ovat olleet vain korkeintaan 6 sekuntia tavoitetahtia hitaampia.

Viimeiset viisi kilometriä tultiinkin sitten suoraan sanottuna väkisin. Elättelin toiveita 1.50 alituksesta, mutta lopun jyrkät ja pitkät ylämäet pistivät kyllä mielen koville. Tiesin tavoitteen olevan lähellä, joten tein kaikkeni, että vauhti pysyi mahdollisimman kovana. Ylämäissä menin sen minkä pystyin ja alamäissä koetin ottaa ylämäissä syntynyttä tappiota kiinni. Sykekäyrä ja tahti pysyivät tilastojen mukaan loppuun asti tasaisina, joten minkäänlaisesta katkeamisesta ei voida puhua, vaikka viimeiset kilometrit mentiinkin aika pimeissä tunnelmissa. Siinä mielessä vauhdinjako oli erittäin onnistunut.

Mutta perkele 18 sekuntia painuttiin yli tavoiteajan 1.50. Oma sykemittari näytti matkaksi 110 metriä enemmän kuin virallinen mittaus ja oman sykemittarin mukaan alitin 1.50 muutaman sekunnin turvin. Virallinen ajanotto on kuitenkin armoton, tulos 1.50.18.

Pitää kuitenkin olla tyytyväinen, kun ennätys parani viime vuodesta 6 minuuttia, vaikka kausi on vasta alussa, viimeistely ei ollut kovin optimaalinen ja reittikin oli edellistä ennätysjuoksua haastavampi. Joroisilla aion kyllä napata 1.4-alkuisen osuusajan juoksusta. Sen uskallan tässä luvata.

Tuusulanjärven puolimaraton 26.4.2014 kilometri kilometriltä

Espoon Rantamaraton 2013 - Gloriasta kuolonkorinaan

Espoon Rantamaraton oli urheiluvuoden 2013 toinen päätapahtumani Joroisten Finntriathlonin ohessa. Aiemmin pohjalla oli Helsinki City Maratonin 3:39 paria vuotta aiemmin. Minimitavoitteena oli tietysti pistää Espoon raskaasta radasta huolimatta ennätykset uusiksi, mutta mielessä kiehtovasti kujertelli maksimionnistumisella 3:30 alitus.

Valmistautuminen ei tähänkään kisaan sujunut lähellekään optimaalisesti. Palasin Kilpisjärvi-Norja -turneelta vasta paria viikkoa aiemmin ja juokseminen ei ollut tuntureilla ja jäätiköillä se ensimmäinen asia mielessä. Tiesin kyllä, että vaellukset ja harvat kovemmat treenit ovat pitäneet peruskuntoa yllä, mutta kisäkunto oli täysi arvoitus. Päälle iski vielä pieni taudinpoikanen, joka kaatoi tälle maratonille tähdänneen Rantapantterin huoltomieheksi radan varteen. Omalla kohdalla tauti ei äitynyt pientä pelottelua kummemmaksi. Silti pieni räkäisyys ja paine keuhkoissa ei mitenkään lisännyt itsevarmuutta lähtölaukauksen kajahtaessa.

Espoon reitti on varmasti yksi Suomen maratonkatraan hienoimmista. Alkupuolisko kaartelee Otaniemestä startaten Keski-Espoossa keskuspuiston laitamia nuoleskellen. Lopulta Kivenlahdessa reitti saavuttaa marantonin nimen  lupaileman rantaviivan, jota reitti seurailee oikeastaan koko loppumatkat aina takaisin Otaniemeen asti. Reitti on raskas. Alusta on lähes kokonaan soraa, joka tietysti säästää juoksijan jalkoja, mutta voi syödä myös hitusen aikaa. Lisäksi reitille on suotu muutama todella hapottava mäki, joita en varmasti itsekään malttanut laahustaa asiaankuuluvalla hitaudella.

Espoon Rantamaratonin reitti kartalla

Lähtöviivalle asti olo oli heikko. Kaikki paska kaikkosi kropasta kuitenkin jo ensi askelten jymähtäessä Otaniemen tantereeseen ja mielialakin nousi huippuunsa. Tunsin heti, että tänään lähtee!

Puoleen väliin asti juoksin alle 48min kymppejä. Eli aikaa sinne hiukan 3:20 huonommalle puolelle. Ohitin kymmenittäin juoksijoita erityisesti alamäissä, ja ihmettelin kuinka hemmetin huonoja alamäkijuoksijoita tässä maassa sikiää :D

Puolenvälin jälkeen alkoivat ensimmäiset tuntemuksen matkan kovasta vauhdista ja laskin hiukan vauhtia. Seuraavaan kymppiin kului vajaat 50min. Huoltomies Ranta voisi kirjoittaa oman blogauksensa ensiluokkaiseisesta huoltomiestyöskentelystä, mutta vajaat kolmenkympin kohdalla tavoitin rengasta vaihtaneen ja eksyneen Rantapantterin. Geelitäydennystä namaan ja kohti viimeistä tuskaista kymppiä. Välillä katkeamisen pelko alkoi jo hiipimään puseroon, mutta jutustelu Matin ja muiden kilpailijoiden kanssa pitivät katkeamisen ja henkiset krampit loitolla. Alkumatkasta ohittamani Fc Hongan Mika Lehkosuokin pääsi painelemaan paremmalla vauhdinjaella ohi ja karkuun.

Lähelle maaliviivaa pääsinkin ennen kuin noutaja alkoi hivuttaa kalman käsiä kurkulleni. Viimeisillä kilometreillä oli pakko hiljentää rajusti vauhtia, jotta krampit pysyivät loitolla. Autolleen kadonnut huoltomieskin tiesi, että 3:30 haamuraja alkaa liusumaan otteesta samaa vauhtia juoksijan hämärtyvän katseen kanssa. 

Taistelua, taistelua ja taistelua. Tietoisuus maaliviivasta kuitenkin piti jalat edes jonkinlaisessa juoksuliikkeessä ja Otaniemen juoksurata saavutettiin kunniallisella tyylillä. Ja se aika... Perkele, se aika pääsi lipsahtamaan juuri 3:30 huonommalle puolelle. 3:30:35. Hiukan kismitti. Vain hiukan.

Juoksu kulki silti reilusti paremmin, mitä vielä kilpailuaamuna odotin tai edes haaveilin. Kyllä se kunto siellä oli, vaikka jonnekin hermoston syövereihin olinkin sen piilottanut. Kilpailu oli järjestetty hienosti ja se oli elämys. Mainio syksyinen juoksuelämys. Tämän elämyksen koettuani, voinkin jo kaavailla seuraavalle syksylle Vantaan maratonia sen huomattavasti Espoota nopeammalle radalle. Laitetaan jo tässä vaiheessa 3:15 kovaksi tavoitteeksi :)

Alla vielä kuvassa Sporttrackerin mittaamia vauhteja. Loppuajasta ei kannata välittää, sillä maalissa jouduin keräilemään itseäni kentän pinnassa jonnin verran, ennen kuin puhelimen pystyi pysäyttämään. Palkeista havainnollistuu hienosti vauhdin hiipuminen ja lopun täysi seinä.

Vauhteja. Klikkaa isommaksi.