Edullinen harjoitusvastus: Elite Crono Fluid ElastoGel Trainer

Pohdin syksyllä pitkään seuraavaa harrastusinvestointiani. Opiskelijana sitä pitää vähän miettiä mihin rahansa sijoittaa. Vaihtoehtoina oli suksipaketti tai harjoitusvastus putkikamelin takarenkaalle. Koska talvi viivästyi ja lopulta ilmeisesti peruttiin kokonaan, päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Olin aiemmin testannut ainoastaan Tacx Satori–harjoitusvastusta, jonka lainasin paria treenikertaa varten kaverilta tammikuussa. Satori oli yllättävän maantiepyörämäinen tuntumaltaan, etenkin spinning-pyörään verrattuna. Testilenkkien ja säänäkymien yhteisvaikutuksesta tein tilauksen Wigglen nettikauppaan ja laitoin DHL:n miehet Eliten trainer-pakettia kuskaamaan.

Elite Crono Fluid Elastogel Trainer on saanut Wigglen arvioinneissa erinomaiset arvioinnit. Sivustolla kehutaan etenkin laitteen hiljaisuutta, vaihtamalla muuttuvaa vastusta sekä helppokäyttöisyyttä. Hintakin on huokea, joskaan mitään erikoisominaisuuksia ei harjoitusvastukseen sisälly. Tokihan tehomittari ja muut tilpehöörit olisivat mukavia lisäleluja, mutta opiskelijan tuloilla ja harrastuksen alkuvaiheissa pitää vähän pystyä hillitsemään kovimpia ostohaluja.

Paketti tuli kotiovelle noin viikossa ja puheet helposta asentamisesta pitivät paikkansa. Traineri oli iskussa kolmen pultin ruuvaamisen kuluttua. Mukana tullut ”taka-akseli” vaihtui alkuperäisen tilalle silmänräpäyksessä ja itse pyörän kiinnittäminen harjoitusvastukseen onnistuu sekunneissa. Mitään lisäosia kokoonpanon käyttöönottoon ei tarvita, mutta etupään korokepala lienee ihan paikallaan jos ei halua pinota klassikkokirjojaan eturenkaan alle ennen jokaista treeniä.

Pienestä flunssasta huolimatta nopea testipyörittely nosti hyvät fiilikset pintaan. Vempele on erittäin hiljainen ja tuntumaltaan kelvollinen. Tacx Satori tuntuu mielestäni maantiepyörämäisemmältä, mutta ei tämän tuntuma siitä juurikaan eroa. Satori puolestaan pitää huomattavasti kovempaa ääntä ja Satorin vaijerikäyttöinen vastussäätö on kökön tuntuinen Eliten systeemiin verrattuna. Eliteä omilla välityksillä polkiessani pienin vaihde tuntuu todella kevyeltä pyörittelyltä, mutta suurimmalla vaihteella voi polkea tiettyyn pisteeseen asti vaikka putkelta.

Nyt parin viikon ajelun jälkeen voin suositella kyseistä harjoitusvastusta varauksetta ainakin kaikille helppokäyttöistä perustraineria harkitseville.

Kiitämme:

+ Hiljainen ja miellyttävä äänimaisema

+ Sopii opiskelijoiden ja muiden köyhien budjettiin

+ Kätevä käyttää, maailman helpoin kasata

Moitimme:

- Karvalakki, ei lisävarusteita

Hankautuvia haaroja trainer-kollegoille, Matti

Lukkopolkimet - nyt kävi näin

Toinen lenkki ja ensimmäiset lukkopoljinlipat :) Eli edes hiukan parempi saldo kuin eräällä toisella Kolmoisatleetilla ;)

Sanotaan, että virheistä oppii ja toivotaan, että nyt käy juuri niin. Rullasin hitaasti Kauniasissa liikennevaloihin ja nappasin kengän irti polkimesta jo hyvissä ajoin. Juuri ennen pysähtymistä heitin kuitenkin vaistomaisesti jalan takaisin polkimelle, NAKS ja lukko takaisin kiinni. No, tulos on ennakoitavissa: mies kaatui kuin hidastetussa filmissä kyljelleen. No, eipä siinä mitään, takaisin ylös, valot sopivasti vihreiksi ja äkkiä karkuun ihmettelevien silmien alta.

Onneksi nämä vauhditta kaatumiset eivät ole kovin vakavia paikkoja. Nytkin vain pieni nirhaisu nilkkaan kävelytien kanttikivetyksestä ja mitätön ruhje sormen päähän, jonka huomasin vasta muutaman kilometrin päässä kun sormet olivatkin muuttanut väritystään kirkuvan punaisiksi.

Tätä yhtä lipsahdusta lukuunottamatta lukkopolkimien käyttö kävi jo näpsäkästi. Toisen puolen lukkoa täytyy säätää ehkä hiukan herkemmäksi aukeamaan, mutta kaikkiaan lukkopolkimilla ajamista on turha pelätä. Edes kaupungin risteyksien ja liikennevalojen sekamelskassa. Pari muksahdusta saattavat tehdä aloittelevalle polkijalle vain hyvää. Pysyypähän tarkkuus ja nöyryys yllä myös haihatteluun taipuvaisella kolmoisatleetilla.

-Pekka

Ensikokemukset maantiepyörällä!

Kevät!! Pyöräkelit!!

Kiimaisesti odotettu hetki koitti viimein ja pääsin ulkoiluttamaan upouutta maantiepyörääni. Focus Cayo merkiltään, vuosimallina 2011. Hetki oli samalla ensikokemus maantiepyörästä tien päällä. Edellispäivän hulinat rajoittivat lenkin kevyeksi ja lyhyeksi, mutta kankkunenkaan ei estänyt nauttimasta ajamisen riemusta.

Aikaisemmin kilometrejä on niellyt uskollinen ystäväni Tunturi-hybridi ja täytyy sanoa, että maantiepyörän vauhti, kiihtyvyys ja ajotuntuma olivat kuin toiselta planeetalta. Alla näkyvät molemmat pyöräni, ja jo vertaamalla pyörien geometriaa, näkee kuinka erilaisesta pelistä on kyse. Hybridin geometriaa tosin hiukan muuttaa täysin lässähtänyt takakumi.



















Maantiepyörän tuntuma tiehen on uskomaton. Aistit jokaisen yksityiskohdan tien pinnasta ja pyörä tottelee äärimmäisen pieniä liikkeitä ja käskyjä. Nyt ymmärrän taas paremmin miksi stabiili ja vahva keskivartalo on pyöräilijälle välttämättömyys. Joku voisi sanoa ajotuntumaa kiikkeräksi, mutta ei, sitä se ei ole. Tuntuma on herkkä ja hienostunut ;) Tarkkana täytyy tietysti olla, sillä pyörä ei anna myöskään mitään anteeksi: aja kerran voimalla routavaurioon tai jalkakäytävän reunaan, niin voit löytää itsesi solmittuna nättiin rusettiin hiilikuiturungon ympäriltä. Osasin toki odottaa hyvää rullausta ja vauhdinhurmaa, mutta ajon aistikkuus löi silti ällikällä!!!

Toki ensimmäinen tutustuminen oli vielä kiikkerää (varsinkin aika-ajotangolla ajettaessa) ja paljon energiaa tuhlantui vain välitysten testailuun ja ajoasennon hakemiseen, mutta silti: rakkautta jo ensi ajolla.

Täytyy kirjoittaa pyörästä lisää kun saan kilometrejä alle ja ajoasennon optimaaliseksi. Tällainen ensilenkin hehkutus oli nyt vain pakko kirjoittaa.

-Pekka

Juoksuaskel ja kengän kuluminen

Tutkimalla vanhoja juoksutossuja hieman tarkemmin, voi saada hyviä vinkkejä omasta askeleestaan ja siitä, minkälaiset kengät jalallesi sopivat: tarvitsetko vahvasti jalkaa ohjaavaa ja tukevaa kenkää vaiko neutraalia tossua.

Alla on kuvapari vanhoista Salomoneistani. Oikealla näkyy oikean jalan kantapää joka on ulkoreunaltaan kulunut jo täysin sileäksi. Vasemmalla on saman kengän päkiä jossa kulumaa on huomattavasti vähemmän ja se on hiukan enemmän keskittynyt jalan sisäreunaan.

 

Jalka kartuu normaalissakin askeleessa kantapään ulkosyrjältä päkiän keskelle, joten kulumasta päätelleen omaan kohtuullisen normaalin tai vain hiukan ylipronatoivan askeleen. Kantapään reipas kuluminen kertonee myös siitä, että olen selvästi kanta-astuja, joka rullaa askeleen kantapään kautta. Olen vasta tänä keväänä alkanut muokkaamaan askeltani yhä enemmän päkiävoitoiseksi myös hitaammassa juoksussa, joten katsotaan muuttuuko myös kenkien kuluminen nykyisen tossuparin kohdalla. Näin toivon. Kantapääjuoksussa askel alkaa helposti liian edestä kehon painopisteeseen nähden ja siten jarruttaa eteenpäin vievää voimaa.

 

http://www.examiner.com/images/blog/EXID35841/images/Pronation316x278.jpg

http://www.swpodiatry.co.uk/resources/Podiatry%20London.jpg

Aamusella tein tyttöystäväni avustuksella myös yksinkertaisen testin jalkani asennosta. Allaolevasta kuvasta nähdään, että jalan holvikaaret ovat ainakin kohtuullisen hyvässä kunnossa. Jalanjälki viittaa neutraaliin askellukseen ja hyviin jalkapöydän lihaksiin. Jalkapöydän ja nilkan lihaksia olen koettanutkin vahvistaa juoksemalla usein ilman kenkiä kuntosalin juoksumatolla. Lyhykäisiä pätkiä yrittäen ohjata askelta päkiälle, pois kantapäältä. Samaten työpaikkani liikuntasali on toiminuut hyvänä paikkana harjoittaa erilaisia hyppyharjoituksia paljain jaloin.

Uusimmassa Juoksija lehdessä olikin juttua kenkävalmistajien (ja tietysti kuluttajien) trendistä käyttää aiempaa kevyempiä ja vähemmän askelta ohjaavia jalkineita. Luotetaan aiempaa enemmän toimivan ja aktivoidun jalkapöydän apuun taloudellisen askeleen tuottamisessa.

Näiden tulosten valossa uskalsin tilata itselleni neutraalillle askellukselle tarkoitetut äärimmäisen kevyet kengät. Niistä lisää. Suosittelen kaikkia tekemään jonkinlaiset askeltestit kotona tai urheiluliikkeiden askelanalyyseissa, jotta osaat ostaa omalle askelellesi sopivat kengät ja kenties yrittää kehittää askelta oikeaan suuntaan.

Juoksutekniikan kehitys jatkukoon! -Pekka

Käytetty maantiepyörä - köyhän opiskelijan työvoitto

Kun triathlon-projekti lyötiin kesällä 2012 lukkoon, varmistui myös se, että maantiefillari tulee olemaan seuraavan kalenterivuoden suurimpia investointeja. Itse asiassa tuohon aikaan allekirjoittaneella ei ollut juuri mitään hajua maantiepyörien hintatasosta, mutta se selvisi melko nopeasti muutamien suomalaisten pyörämyyjien nettisivuja selaamalla. Pian oli myös selvää, että halvimmatkin uudet peruspyörät tulevat tekemään budjettiini lähes varmasti nelinumeroisen loven. Laitoin uuden fillarin hankkimisen mietintään, mutta otin samalla myös fillarifoorumin ohjeista vaarin ja aloin tutustua käytettyjen maantiepyörien tarjontaan.

Käytetyn pyörän metsästys osoittautui nopeasti aika simppeliksi hommaksi. Käytettyjä pyöriä myyviä sivustoja on nimittäin kovin vähän. Tällainen keskittyminen helpottaa tietysti pyöränetsijän työtä ja potentiaalisten sivustojen päivittäinen tarkistus sujuu vikkelästi muun surffailun ohessa. Seurattavista sivustoista kaksi ylivoimaisesti parasta ovat Fillaritori.com ja Tori.fi. Jos intoa piisaa, niin myös huuto.netin tarjontaa voi tarkastaa aika ajoin. Samoin Fillari-lehden toriosiolta ja joidenkin pyöräliikkeiden netti- tai facebook-sivuilta voi onnistua bongamaan haaroväliin sopivaa rompetta.

Itse aloin selata Toria ja Fillaritoria päivittäin syksyllä 2012. Vaikka kauppa tuntui käyvän vuodenajasta johtuen verkkaisesti, syntyi minulle selaillessa nopeasti kuva yleisestä hintatasosta ja tarjolla olevasta kalustosta. Myydyimpiä merkkejä tuntuivat olevan Bianchi, Trek, Felt, Cannondale, Jamis, Nishiki ja muut suomalaisista pyöräliikkeistäkin usein löytyvät tekeleet. Myös harvinaisempia merkkejä, joita Suomeen ei maahantuoda lainkaan, oli toisinaan myynnissä. Hintahaarukka 500–1500 euroa tuntui käsittävän suurimman osan myytävistä putkikameleista, joskin seassa oli myös monen tonnin huippupyöriä ja kaatopaikkavalmiita munamankeleita.

Koska tarjonta oli käytettyjen osalta kohtalaista, en vielä kiiruhtanut liikkeeseen ostamaan edellisen vuoden poistotuotteita. Tarjoukset toki houkuttelivat, mutta uskoin tekeväni vielä hyviä löytöjä myös käytettyjen fillarien osalta. Etenkin kun kevään lähestyminen näytti vilkastavan Torin ja Fillaritorin kaupankäyntiä ja tarjonta muuttui päivä päivältä laajemmaksi. Hyviä pyöriä tuli vastaan viikoittain. Vaihtelin potentiaalisista pyöristä tietoja omistajien kanssa, mutta aina tuntui puuttuvan hiukan ”sitä jotain” ja toistaiseksi kaupat jäivät tekemättä.

Päivät alkoivat pidentyä ja lumet sulaa, mutta mies oli edelleen ilman pyörää. Valtaosalla kolmoisatleeteista oli jo hyvä kalusto odottamassa kevätkohtaamista eturauhasen kanssa, mutta oma kilpavarusteluni oli päässyt pahasti jumiutumaan. Tein jo valmiiksi päätöksen, että jos ennen teiden sulamista ei käytettyä maantiepyörää löydy, ostan Larun Pyörästä tarjous-Focuksen Shimanon Tiagra-paketilla hintaan 849€.

Pääsiäisenä kuitenkin tärppäsi. Myyntiin tuli kokoiselleni sopiva Canyon ja hintakin oli järkevä. Pyörä oli niukasti yli budjetin, mutta koin joitakin rakkaudenomaisia tunteita pyörän kuvia ja speksejä selaillessani ja noiden tunteiden sokaisemana tein ostopäätöksen. Pyysin kaverin autoineen hovikuskiksi ja kaasu pohjassa kaahasimme tuota alumiiniunelmaa ostamaan. Paikan päällä pyörä osoittautui huippukuntoiseksi, huolletuksi ja hyvin pidetyksi yksilöksi, joka ei kunnon puolesta juurikaan hävinnyt pakasta vedetylle. Ja pakko se on sanoa, että kapistus oli ehdottomasti yksi siisteimmistä maantiepyöristä, jonka olen koskaan livenä nähnyt. Raha vaihtoi omistajaa ja minusta tuli onnellinen maantiepyörän omistaja.

Omien kokemuksien perusteella voinkin lämpimästi suositella käytetyn fillarin etsimistä kaikille kärsivällisille ja köyhille kolmoisatleeteille. Käytettynä ostettaessa myös köyhällä on jonkinlainen mahdollisuus päästä käsiksi laadukkaammista osista kasattuihin pyöriin. Laitankin tähän nyt muutaman vinkin, joilla pääsee alkuun näillä käytettyjen pyörien markkinoilla:

• Päätä etukäteen mitä olet ostamassa, sillä ostopäätöksen saattaa joutua tekemään nopeasti!
• Pidä tilillä sellainen rahasumma, jolla fillarin ostaminen onnistuu heti!
• Selaa tori.fi ja fillaritori.com päivittäin, mieluusti useamminkin. Hyvät pyörät myydään heti eikä ensi viikolla!
• Sunnuntaina ilmoituksia tulee eniten, ole silloin tarkkana!

Näillä ohjeilla toivottelen onnea maantiepyöräostoksille. Ohessa vielä kuva omasta löydöstä.

Pyöräkelien paranemista odotellessa!

-Matti

Pyöräostoksilla

Vihdoin! Vihdoin oma maantiefillari. Tuossa vieressäni se nyt huokuu sporttisuutta, rikkoo nopeusrajoitukset jo paikallaan ja kutsuu kevättä kuivine asfaltteineen esiin jäästä ja lumesta.

Eli Focus Cayo 2.0 vuosimallia 2011. Kokohiilikuituinen runko Shimano Ultegran osasarjoilla. Kokoa 54 eli M. Veimme Veljan kanssa liikkeen viimeiset kaunottaret kyseistä mallia, joka olikin roimassa alennuksessa vuoden 2013 mallien tieltä. Nyt kaikki pyörän ostoa empivät nopeasti kiiturikaupoille, kun vanhoja malleja on vielä edullisesti jäljellä!

Meille kävikin klassisesti: marssimme liikkeeseen puhuen matkalla tiukasta budjetin ylärajasta, mutta poistuttuamme talutimmekin astetta laadukkaampia fillareita. Mutta silti mielissämme, sillä pysyväthän nämä luotettavina ystävinä vielä niin monen tunteiden täytteisen tunnin ajan. Pyörästä maksaa ihan mielellään, sillä se tuo ainakin helppohuoltoisuutta ja luotettavuutta parempien osian ja materiaalien myötä.



Täytyykin kehua hiukan Larun Pyörää, jossa käteisen ja hiilikuidun iloinen vaihtokauppa kävi. Palvelu ja asiantuntemus oli todella ansiokasta, ja liikkeessä vierähtikin tovi jos toinen, kun myyjä väsymättä esitteli tuotteita. Laitetaan myöhemmin raporttia, kuinka huollot ja muut mahdolliset asioinnit ja muodollisuudet sujuvat.

Larun Pyörä taitaakin olla Suomen ainoa Focus-merkin maahantuoja ja jälleenmyyjä. Focuksista olen tähän menessä lukenut lähinnä hyvää. Hinta-laatusuhteen pitäisi kuulemma olla kohdallaan. Toivotaan näin.

Tarkempaa raporttia yksityiskohdista ja tuntemuksista, säätöjen hiomisesta ja varusteista, plussista ja miinuksista, kunhan pääsen oikeasti tien päälle mässäilemään tällä kilometrin nielijällä.

-Pekka