Tuusulanjärven puolimaratonin loppuraportti

Tuusulanjärven kisapäivän sää oli mainio. Tuulta oli jonkin verran, mutta ei kohtuuttomasti. Aurinko paistoi ja lämpömittari pyöri 15 asteen nurkilla. Olin asettanut keskivauhdiksi 5.13/km, joka onnistuessaan johtaisi 1.4-alkuiseen loppuaikaan.  Uskoin tahdin olevan toteutettavissa, vaikka viimeiset 3 viikkoa ennen kisoja menivätkin melko lailla mainiosti pyllylleen.

Alun maasto oli helppoa. Vauhti tuntui kevyeltä ja menohaluja oli niin paljon, että jouduin hillitsemään itseäni aika tavalla. Sain hyviä selkiä ensimmäisen puoliskon aikana ja tasaisen vauhdin ylläpito oli helppoa sykemittarin tahtiominaisuuden hetkellisestä sekoilusta huolimatta. Ekan kympin kilometrit osuivat haarukkaan 5.05–5.18, olin aikataulussa.

Tuusulanjärven puolimaratonin syke- ja tahtikäyrät. Poikkeuksellisen tasaista tekemistä aiempiin puolimatkassa katkeamisiini verrattuna.

Puolivälin jälkeen maasto kuitenkin muuttui yllättävän paljon raskaammaksi ja tuuli kääntyi vastaiseksi. Vatsa alkoi krampata ja kylkeä pisti kiukkuisesti. Vaikka ensimmäinen kymppi oli todella helppo, alkoi puolivälin jälkeen tuntua yllättävän pahalta. Tuntui, että joudun antamaan vauhdissa melko paljon periksi, mutta nyt kaavioita tarkastellessa vauhti näyttääkin pysyneen melko lähellä tavoitetta. Hitaimmatkin kilometrit ovat olleet vain korkeintaan 6 sekuntia tavoitetahtia hitaampia.

Viimeiset viisi kilometriä tultiinkin sitten suoraan sanottuna väkisin. Elättelin toiveita 1.50 alituksesta, mutta lopun jyrkät ja pitkät ylämäet pistivät kyllä mielen koville. Tiesin tavoitteen olevan lähellä, joten tein kaikkeni, että vauhti pysyi mahdollisimman kovana. Ylämäissä menin sen minkä pystyin ja alamäissä koetin ottaa ylämäissä syntynyttä tappiota kiinni. Sykekäyrä ja tahti pysyivät tilastojen mukaan loppuun asti tasaisina, joten minkäänlaisesta katkeamisesta ei voida puhua, vaikka viimeiset kilometrit mentiinkin aika pimeissä tunnelmissa. Siinä mielessä vauhdinjako oli erittäin onnistunut.

Mutta perkele 18 sekuntia painuttiin yli tavoiteajan 1.50. Oma sykemittari näytti matkaksi 110 metriä enemmän kuin virallinen mittaus ja oman sykemittarin mukaan alitin 1.50 muutaman sekunnin turvin. Virallinen ajanotto on kuitenkin armoton, tulos 1.50.18.

Pitää kuitenkin olla tyytyväinen, kun ennätys parani viime vuodesta 6 minuuttia, vaikka kausi on vasta alussa, viimeistely ei ollut kovin optimaalinen ja reittikin oli edellistä ennätysjuoksua haastavampi. Joroisilla aion kyllä napata 1.4-alkuisen osuusajan juoksusta. Sen uskallan tässä luvata.

Tuusulanjärven puolimaraton 26.4.2014 kilometri kilometriltä

Tuusulanjärven puolimaraton - viimeiset fiilikset

Huomenna alkaa Kolmoisatleettien kilpailukausi 2014. Ei tosin paraatilajimme osalta, vaan vain yksikolmasosa osaamisestamme pääsee oikeuksiinsa, juostu puolimaraton. Jo syksyllä otimme porukalla Tuusulan järvimaiseman tavoitteeksi, erinomaiseksi testiksi kevään kunnosta ja jopa ennätysmurskajaisten ajankohdaksi. Omalta kohdaltani ainut kisassa juostu puolikas onkin Joroisten Finntriathlonin päätösosuus. Silloin osuusaikani taisi olla noin 1:46.

Tuusulanjärven reitti kiemurtaa Tuusulan kulttuurihistoriaa huokuvan järven ympäri. Reitti on ilmeisen tasainen, mutta laajoine peltoaukioineen herkkä tuulelle.

http://www.keravanurheilijat.com/tjmaraton/mar13/maka13.jpg

Sää sen sijaan näyttää kerrankin suosivan mitä parahultaimmalla tavalla. Heikkoa tuulta ja sekin sivulta, lännestä. Eli haitannee juoksemista äärimmäisen vähän. Lämpötilatkin sallivat kevyen vaatetuksen ilman kylmettymisen ja kramppien riskiä.

Aikatavoitteeni on kova: alle 1:30. Se taitaa kuitenkin jäädä saavuttamatta, sillä testijuoksutkin laittavat odottamaan 1:31-1:32 aikoja. Keväisen ratakympin pohjalta lähdin suunnitelmiani laatimaan.

Pääsiäinen meni laiskanpulskeasti ja lepoa on tullut ehkä liiankin kanssa. Muutama lyhyehkö, teräviä vetoja sisältänyt juoksu on mahtunut kuitenkin tälle valmistavallekin viikolle. Viikkoa ennen puolimaratonin kisapäivää pyöräilin myös kotipuoleen n. 80 km matkan, jonka aikana päästin typerästi energiavarannot lähelle absoluuttista nollapistettä. Toivottavasti lihakset ovat saaneet tuosta rääkistä tarpeeksi aikaa palautua.

Tämän viikon totisin taisteltu on kuitenkin käyty orastanutta flunssaa vastaan. Pelottelua, prkl! Tauti on kaatanut lähipiiriä vuoteeseen ja parina aamuna olen itsekin herännyt höyläämätön kakkosnelonen siististi nieluun tungettuna. Taistelu tuntuu voitetulta kannalta järeän puollustusvarustelun (D-vitamiini- ja sinkkiöverit ja litrakaupalla inkivääriteetä) avustuksella. Silti yhä näin perjantai-iltana hengityselimistöä kaivertaa pieni kutina. Lauantai aamu kertoo vasta sodan lopullisen voittajan.

Tarkoitus on lähteä juoksemaan 4:20 kilometrejä, josta mahdollisuuksien mukaan pikkuhiljaa kiristetään. Jos ensimmäistä kertaa elämässäni saisin vauhdinjaon osumaan täydellisesti kohdalleen. Vauhdinjaon, josta Rantapantteri juuri pääsikin kirjoittamaan.

Paskaakos tässä enää tämän ihmeempää lätisemään. Antaa jalkojen viedä huomenna minkä vievät ja urakka palkitaan tuloksesta huolimatta mukavalla Kolmoisatleettien setäilyiltamalla: grilli kuumaksi, jääkiekkoa kuvaruudulle ja pari keppanaa kylmään. Avot!